Tässä on villakangastakkiprojektini. Aloitin sen vuonna 2018.
Alku sujui hyvin, kunnes tajusin, että pitää valmistaa olkatoppaukset.
Valmiiden toppausten ostaminen on tietenkin poissuljettu, onhan takinkin kaavat omilla mitoilla piirretyt. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt olkatoppauksia, tuli hieman epävarma olo… Kuinka monta kerrosta vanua laitan? Teenkö ne symmetriseksi edestä ja takaa vai lisäänkö enemmän paksuutta selän puolelle, koska minulla on hieman eteenpäin kääntyneet olkapäät? Mitä jos en onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä, en varmaan osaa ollenkaan…
Epäonnistumisen pelko sai minut lykkäämään toppausten teon tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi ja tässä sitä edelleen ollaan, ilman olkatoppauksia ja valmista takkia.
Eikä takilla taida olla enää kiire. Muutama kevät ja syksy on vierähtänyt, perheenlisäystäkin tullut, kiirettä on pitänyt…Selityksiä tekemättömyydelle löytyy…
Eräässä ompeluun liittyvässä webinaarissa nostettiin esille syitä, miksi jotkut ihmiset eivät etene ajatuksista tekoihin ja yksi slaidi osui ja upposi:
Tiedostamattomat pelot ja rajoittavat uskomukset:
• Perfektionismi – joko olen paras tai en edes yritä
• Kaikkien lukijoiden pitäisi tykätä postauksistani 100%
• Jos epäonnistun, nolaan itseni ja minulle nauretaan elämäni loppuun asti
• Ompelublogeja on jo pilvin pimein, miksi kukaan seuraisi minun blogiani?
Ajattelin jakaa kanssasi tämän työstääkseni omat pelkoni, jotka ovat rajoittaneet minun tekemisiäni.
Kommentoi! Mitä ikuisuusprojekteja sinulla on, jotka eivät anna rauhaa?
Leave a reply